Talvilomia Espanjassa, Alpeilla ja Katinkullassa – Teijo Sormunen kertoo perheensä lomailusta

Sormuset lomailevat joka talvi Katinkullassa, Espanjassa ja Alpeilla. Aktiivinen pariskunta on kiertänyt kahdesti maapallon ympäri. Nyt loma useimmiten maistuu parhaalta tutuissa kohteissa, joissa voi harrastaa liikuntaa.

Hankimme ensimmäiset viikko-osakkeemme yli 30 vuotta sitten. Tutustuimme työmme kautta vielä rakenteilla olevaan Katinkultaan vuonna 1987 ja ihastuimme siihen sekä alueen liikuntamahdollisuuksiin heti. Ostimme saman tien kolme viikko-osaketta viikoille 3, 12 ja 48.

Viikko-osake on hyvä lomamuoto yrittäjille. Yrittäjinä lomamme olivat kortilla, mutta kun lomat merkittiin etukäteen kalenteriin, ne tulivat myös pidettyä.

Nyt eläkeläisinä harrastamme yhä jonkin verran yrittämistä. Työ vie kuitenkin vain muutaman tunnin viikossa, ja sitä voi useimmiten tehdä mistä päin maailmaa tahansa.

Lomilla monta kuukautta vuodesta

Olemme aktiivisia. Harrastamme monipuolisesti liikuntaa. Pelaamme tennistä, kävelemme, jumppaamme, joogaamme, hiihdämme ja minä uin. Puolisoni Eija ei tykkää uimisesta.  

Kesäisin purjehdimme kolme kuukautta Itämerellä. Vene on liikkuva mökkimme. Tapanamme on sanoa, että meillä on pieni mökki, suuri tontti ja voimme valita naapurimme.

Asumme Helsingissä Lauttasaaressa kerrostaloasunnossa, josta on lyhyt matka merelle. Olemme ”asuntosäästäjiä”: koti ei kulu, koska matkustamme ison osan vuodesta.

Eläkeläisinä arvostamme helppoja lomia

Lomia on mukava suunnitella ja odottaa. Matkalle lähteminen on kivaa, samoin lomailu, ja kaiken jälkeen tuntuu hyvältä palata kotiin.

Lomilla elämme normaalia arkea, teemme samoja asioita kuin kotonakin. Luemme aamulla sanomalahden, käymme kävelyllä ja harrastamme muuta liikuntaa.

Lapsemme ihmettelevät välillä, miksi haluamme aina Puerto Ricoon, mutta viihdymme siellä. Olemme reissanneet maailmalla niin paljon, että arvostamme nyt eläkeläisinä helppoja lomia. Nautimme siitä, että tenniskenttä on vieressä ja kaupat sekä ravintolat ovat entuudestaan tuttuja.

Teksti: Tiina Komi
Kuvat: Teijo Sormunen